Tipsu ja oivallusten opus

Tipsu ja oivallusten opus on kirja, joka käsittelee läsnäolo- ja myötätuntoteemoja tarinoiden kautta. Tipsu on ihan tavallinen pieni otus (joka meillä taidettiin muuten mieltää peikkolapseksi). Tipsulla on iloja, murheita, pelkoja, mielipahaa ja seikkailuja siinä missä muillakin otuksilla. Tarinoissa johdatetaan kuulijaa huomaamaan, millainen voima hyväksyvällä asenteella, kiitollisuudella ja ystävällisyydellä voikaan olla. 

Kirjan kymmenen pientä tarinaa auttavat hoksaamaan mielen hyppelehtimisen luonteen, ymmärtämään miten pelko tekee kiukkuiseksi ja miten hengityksen avulla voi hiljentää hölöajatuksia.

Näin meillä

Tipsu ja oivallusten opus on siis 6-11 -vuotiaille suunnattu mindfulness-harjoitusten perusasioihin johdattava kirja. Itse luin kirjaa 3-6 -vuotiaille lepohetkellä.  Kirjan tarinat ovat 3-5 sivun mittaisia. 

Kymmenestä tarinasta riittää luettavaa kahdelle tai kolmelle lepohetkelle, mutta itse tykkäsin lukea kirjassa viimeisenä tarinana olevan lyhyen `Tipsu ja hengityksen hämmästely` -tarinan joka lukukerran päätteeksi.  Pimeän pelosta, sängyn alla lymyilevistä mielikuvitusolennoista ja painajaisista kertovan Tipsu ja pimeän peikot -tarinan jätin lepohetkellä pois ja luettavaksi tilanteessa, jossa peloista voi jutella lukemisen yhteydessä. Kaikki muut tarinat sopivat rauhalliselle lepohetkelle oikein hyvin.  Jatkossa haluan käyttää kirjaa siten, että ensin luen tarinat lepohetkellä ja myöhemmin uudelleen tarina kerrallaan vaikka pienryhmissä keskustellen.

Mikä mokoma mindfulness ja sopiiko se nyt sitten lapsille?

Mindfulness-harjoittelu on yksinkertaisesti mielen jumppaa. Siinä harjoitellaan hyväksyvää ja levollista läsnäolemista tässä hetkessä.  Harjoitteissa opetellaan havainnoimaan hengitystä, kehollisia tuntemuksia, ajatuksia ja tunteita eli omaa kehoa kokonaisuutena. Harjoitteilla haetaan keinoja itsetuntemuksen ja keskittymistaidon vahvistamiseksi  sekä itsesäätelyä ja stressaavien tilanteiden hallintaan.  Samalla jumppautetaan  tarkkaavaisuutta, vuorovaikutustaitoja, kykyä tuntea  positiivisia tunteita ja taitoa rauhoittua.

Tipsu ja oivallusten opus -kirjasta voi varsin hyvin nauttia ihan vain satuina, ilman että suo ajatustakaan millekään mindfulnessille tai tietoisen läsnäolon harjoituksille. 

Sukellus syvemmälle?

Jos kuitenkin syvempi sukellus mindfulness-harjoitusten käyttöön lapsiryhmän kanssa kiinnostaa, niin kannattaa etsiä käsiin Tipsun temppukirja. Siinä tutustutaan enemmän lasten kanssa tehtäviin mindfulness- ja myötätuntoharjoituksiin, joista yhdessä satujen kanssa voidaan  koostaa lapsille vaikka kokonaisia mindfulness-tuokioita.

Molempien Tipsu-kirjojen teemoja ovat ilon ja kiitollisuuden tunteminen, negatiivisten tunteiden kohtaaminen, myötätunto ja  myötätuntoinen toiminta sekä itseä että muita kohtaan ja ystävällisyys. Tipsun temppukirjassa käsitellään lisäksi lyhyesti myös mindfulness-opetuksen pedagogiikkaa ja lapsen myötätuntoista kohtaamista.

Millaiset mindfulness -harjoitukset sitten olisivat lapsille sopivia? Maatako lapsiryhmän kanssa jumppasalissa patjoilla ja koettaa mielikuvituksen voimalla tuntea miten aallot osuvat varpaisiin tai tuuli puhaltelee kasvoille? Miksei, ehkä rauhoittumiseen vauhdikkaan liikunnan jälkeen. Vaikkapa hengitellen hetken  pehmolelu vatsan päällä. Tai selällään silmät kiinni, odottaen kosketusta selkään tai sivelyä jalanpohjaan merkkinä ylös nousemisesta ja  eteenpäin siirtymisestä.

Mennään metsään!

Lasten kanssa tarvitaan kuitenkin myös toiminnallisuutta ja leikinomaisuutta. Ja mistäs sille parempi ympäristö kuin metsä, koska kaikenlainen ihmettely ja aistiminen ovat luonnossa niin perin juurin luontaista. Metsässä on aikuisella oiva tilaisuus tietoisesti ohjata lasta ihmettelemään erilaisia aistimuksia ja aistihavaintoja. 

Metsässähän voisi vaikka;

• Riimitellä ja ottaa käyttöön (esim. yllä olevan kaltaisen) siirtymäloru  metsään menoa varten, ja miksei toki muihinkin hetkiin. Aina metsään mennessä pysähdys samassa kohdassa, hetken hiljentyminen, aistien herättely, tietoinen hengitys..

• Aistia. Mitä kaikkea ääniä metsässä on, kun keskittyy kuuntelemaan? Miltä täällä tuoksuu?  Miltä pilvet näyttävät? Miltä tuntuu puu pinta, sammal, kivi? Mitä näet, kun katsot ihan lähelle, entä kun katsot niin kauas kuin vain voit? Aistituntemusten syventämiseksi keskitytään yhteen aistiin kerrallaan.

• Harrastaa arkimatikkaa ja harjaannuttaa hienomotorisia taitoja. Hae kolme (tai vaikka ikäsi verran) kappaletta kiviä, keppejä, käpyjä tai muuta luonnosta löytyviä asioita. Koita pinota ne päällekkäin.

• Satuilla. Kuunnella. Lukea. Satuhieronta tai tarinarapsuttelu. Aina metsäretken päätteeksi sama runo tai loru tai vaihtuva tarina?  Tai vaikka erityinen metsäkirja, jota luetaan vain metsäretken yhteydessä.

Tipsusta ovat kirjoittaneet myös mm.Taikasaappaiden Heli,  Värikäs päivä  lastenkirjablogi, Löytöretkellä piilomaassa -blogi sekä Mummo lukee lapsoselle, josta löytyy myös lisää vinkkejä lapsille tarkoitetuista mindfulness-kirjoista. 

Tipsu-kirjat; kirjoittanut Sari Markkanen, kuvittanut Meri Qvist ja kustantanut BASAM BOOKS.

Ihanaa kun pelottaa?

Latte-siili -kirjat ovat perinteisiä eläinsatuja, joissa pieni mutta rohkea siili ystävineen tarttuu toimeen kun ystävät tai ympäristö ovat vaarassa. Siili ei sankariksi mitenkään erityisesti halua tai pyri, mutta pelosta ja jännityksestä huolimatta tarjoaa apuaan silloin kun sitä jossain tarvitaan.

Latte-siili ja vesikivi aloittaa kirjasarjan.  Latte-siilin kotimetsä on kuolemassa kuivuuteen, koska karhukuningas on ryöstänyt Taimenjärven pohjasta vesikiven.  Pieni urhea siili päättää lähteä etsimään kiveä takaisin. Matka karhukuninkaan maahan kulkee läpi susien ja ilvesten valtakuntien. Tarina noudattaa perinteisen eläinsadun tapaa eli sankari selviää kohtaamistaan vaaroista ennen kaikkea omalla neuvokkuudellaan. Se on myös perinteinen sankaritarina, jossa pieni olento rohkeudella ja voimiaan säästämättä pelastaa oman kotimetsänsä tuholta. Tarina on myös kertomus uskollisuudesta, ystävyydestä, seikkailusta, vaaroista ja taistelusta luonnon säilymisen puolesta. 

Latte-siili kirjat ovat ilmestyneet Saksassa 50-luvulla ja siellä kirjat ovat useamman sukupolven

yhteistä klasssikkomateriaalia. Suomeksi Latte-siilin seikkailuja alettiin julkaista vasta viime vuosikymmenellä. Kielellisesti ja tarinallisestihan kirjat ovat edelleen ihan täydessä terässä, eikä siilin pitkä ikä tunnu tekstin vanhuutena. Kirjat ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Siilin suomalainen tuleminen pohjaa ajattomien tarinoiden lisäksi uudelle houkuttavalle kuvitukselle.  Jos ei tietäisi, voisi kuvitella kirjan olevan aivan tuoreeltaan tehty.

Koska ja kenelle:

Löytöretkellä Piilomaassa -blogissa sanotaan osuvasti, että Lattesiili -kirjojen lukemiselle on hyvä hetki sitten kun Vaahteratupa-kirjat on luettu. Tällöin eläinseikkailujen jännittävyys kasvaa asteittain.

Meillä luettiin Latte-siilin seikkailuja 3-5 -vuotiaiden kanssa. Jännittävän ensimmäisen lukukokemuksen jälkeen lapset äänestivät Latte-siilin jatkoon eli tarina ei jännittävyydestään huolimatta ollut kuitenkaan liian pelottava. Sillä kovasti jännittäviähän nämä Latte-siilin seikkailut ovat. Siksi en lähtisi lukemaan Latte-kirjoja heti uuden ryhmän kanssa, vaan vasta kun ryhmänä ollaan totuttu lukemaan ja kuuntelemaan kokonaisia kirjoja ja tarinoita. Eskareiden lepo- ja lukuhetkiin saavat Latte-kirjat täältä vahvan suosituksen.

Keskusteltavaksi:

Kirja voi toimia hyvänä pohjustuksena  keskusteluille jännityksestä, peloista ja rohkeudesta. Latte-siili on loistoesimerkki  rohkeudesta. Rohkea ei ole se joka ei pelkää, vaan  todella rohkea on se, joka pelosta huolimatta toimii.

Luontokasvatus laajenee ympäristökasvatukseksi

Perinteinen luontokasvatus on iso osa varhaiskasvatusta ihan jo lasten luontaisen uteliaisuuden innoittamana. Vaan miten päästä etenemään perinteistä luontokasvatusta pidemmälle  ympäristökasvatukseen, jossa tavoitteena on kasvatuksen ja opetuksen keinoin kasvattaa lapsista ympäristötietoisia, vastuullisia ja kestävään kehityksen arvoihin sitoutuneita yhteiskunnan toimijoita, jotka osaavat toimia luontoa kestävästi kehittäen niin ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti kuin kulttuurillisestikin.  

Latte-siili ja vesikivi -kirjan lukeminen kannattaa hyödyntää osana luonto- ja ympäristökasvatusta. Vesikivikirjassa metsä  näyttäytyy juuri ekologisena, sosiaalisena ja kulttuurisena eläinten elinympäristönä. Tärkein luonnonvaramme on vesi. Mihin vettä tarvitaan, mistä se tulee hanaan, mitä vedelle tapahtuu talvella? Miten vettä voi suojella?

Haluatko saada lisää vinkkejä ulkona oppimisesta, ympäristökasvatuksesta ja kestävän elämäntavan opettamisesta ja materiaaleista?

MAPPA.fi on materiaalipankki, josta löytyy materiaaleja eri ikäryhmille ja eri käyttötarkoituksiin. Materiaaleja voi selata esimerkiksi aiheen, oppiaineen tai suosittujen hakujen mukaan. MAPPA.fi -portaalissa on mukana yli 100 materiaalin tuottajaa ja portaalia hallinnoi Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry.

Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY.fi) sivuilta löytyy oppimateriaaleja päiväkodin tai koulun ympäristökasvatuksen tueksi. 5-7 -vuotiaille suunnatun  Nökön matkassa puuhakirjan tehtävät käsittelevät kestävää kuluttamista, lajittelua, ilmanlaatua, ilmastoa ja energiaa. Puuhakirja on tulostettavissa osoitteesta; https://www.hsy.fi/fi/opettajalle/Sivut/default.aspx

Teemaan sopivaa musiikkia:

Piilometsän säveliä levyllä matkataan Piilometsän uumeniin, missä eläinystävykset seikkailevat laulaen, leikkien ja tanssien. Erityisen mainiosti kirjan lukemisen yhteyteen sopii Tiheässä, pimeässä -laulu. Piilometsän säveliä on musiikki- ja kulttuurikeskus Verson julkaisu.

Metsän pieni kansa - puunhaltijoiden opintoretki

Avasin suurin odotuksin Marjatta Levannon ja Julia Vuoren viime syksynä ilmestyneen `Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki` -kirjan. Odotin tarinakirjaa suomalaisesta luonnosta ja siellä liikkuvista ikiaikaisista kulkijoista kuten haltijoista, tontuista ja peikoista. Ennen kaikkea kuvittelin kohderyhmänä olevan pienet lapset.

Vaan jo nopealla tutustumisella kävi ilmeiseksi että kirja on tätä mutta paljon, paljon muutakin. Sitä on hankala luokitella selkeästi oikein mihinkään yksittäiseen laatikkoon. Onko se taidekirja, satukirja, tarukirja, luontokirja, perinnekirja, kansanperinnekirja? Aikuiselle vai lapselle vai aikuiselle ja lapselle?  Yksin luettavaksi vai yhteiseksi lukukokemukseksi?

Ehkä ennen kaikkea Metsän pieni kansa on seikkailu- ja taidekirja. Siinä seurataan metsänväen elämää Suomen taiteesta tutuissa kuva-aineissa. Vedenhaltijat, tuulen henget, maahiset, hiisit, menninkäiset ja peikot tutustuttavat lukijan myös myyttisiin tarinoihin ja uskomuksiin. Oppaana metsän pienelle kansalle on Väinämöinen. Ihan pienelle lapselle en kirjaa vielä lähtisi lukemaan, vaan ehkä vasta eskari- tai  kouluikäiselle. Silloinkin  yhdessä lukien, keskustellen, pysähdellen. Kirja on varmasti parhaimmillaan aikuisen ja lapsen yhteinen tutustumismatka Suomen metsissä, vesissä ja tuntureilla vilistäviin monenlaisiin kulkijoihin ja heistä kerrottaviin ikiaikaisiin tarinoihin sekä rikkaaseen suomalaiseen kuvataiteeseen.

Kirjassa kolme pientä puunhaltijaa tutustuu muinaisiin tarinoihin henkiolennoista suomalaisten taiteilijoiden luomissa maisemissa. Puunhaltijat kulkevat kirjassa välillä piilossa ja välillä pääosassa, mutta aina yhtä uteliaina. Teksti on Marjatta Levannon ja kuvitus eläinaiheisista sarjakuvista tutun Julia Vuoren käsialaa. 

Lapsille tehdyt taidekirjat on lastenkirjallisuutta, joka ei välttämättä sellaisenaan aukea kaikille, eikä tarvitsekaan. Metsän pieni kansa ei päästä lukijaansa (vai pitäisikö sanoa kokijaansa) helpolla. Kun kirjan maailmaan lähtee lapsen kanssa lukien tutustumaan on varmaan syytä varautua luetun käsittelemiseen keskustelujen ja kysymysten muodossa.  Kirjassa käsitellään kauniisti myös kuolemaa ja vainajien luontoyhteyttä meidän maailmaamme. Metsän pieni kansa toimii siis isosti myös tunnekasvatuksen opastajana. Samasta aineistosta löytyy myös selkokielinen rinnakkaisteos niille, joille kirjoitetun kielen on hyvä olla vaivattomasti ja iloa tuottavasti omaksuttavissa. Kirja kuiskii myös kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita se tarjoaa sukupolvia yhdistävänä kokemuksena.

 Tutustumista pohjoisen ihmisen myyttisiin uskomuksiin ja muinaisiin metsäkokemuksiin voi syventää `Metsän tarina` kirjalla. Metsän tarina on saman nimiseen luontoelokuvaan perustuva elämyksellinen luontokirja vanhan metsän elämästä ja lukuisista asukkaista.  Kirjassa esiintyvät palvotut karhut, ilvekset ja hirvet, mystiset pöllöt ja käärmeet, salaperäiset muurahaiset ja sammakot sekä muinaiset sielulinnut. Myös metsän pieneliöt eli sienet, kivet ja kasvit sekä satoja vuosia vanhat puut ovat keskeisessä roolissa.

Kenelle: 

Eskari-ikäisten kanssa yhdessä keskustellen ja pohtien. Ei nukkarikirjaksi, ei myöskään mielestäni koko ryhmälle vaan kaksistaan lapsen kanssa lukien.

Vinkkinä muuten alakoulun opettajille , että huh minkälaisia mahdollisuuksia tämä kirja avaisikaan kuvaamataidon opetukseen sekä vaikka ilmiöopetuksen inspiraationa oppiaineita yhdistämään. Kuvista, biologiaa, äidinkieltä ja kirjallisuutta, historiaakin suloisesti sekaisin koululaisen mielikuvitusta, luovuutta  ja uteliaisuutta herättelevässä kokonaisuudessa.

Maataide:

Metsän pieni kansa jos mikä innostaa tekemään maataidetta. Aiheena voi olla vaikka oma tulkinta tunnetusta taulusta, tai jokin muoto  tai värileikki, voimaeläin, oma alkukirjain, ryhmän nimi luonnonmateriaaleista  tehdyistä kirjaimista.. Aloituskuvassa ulkona tehtynä kirjaimia jotka valokuvasimme ja rakentelimme sanoja.