Nooa Notkoniitty karkaa kotoa
(varoitus; sisältää `juonipaljastuksia` )
Hän ei enää kestänyt jäädä kotiin. Kukaan ei varmastikaan
voisi syyttää häntä siitä. Ja hänen oli joka tapauksessa paras lähteä
maailmalle etsimään omaa tietään. Olihan hän sentään jo kahdeksanvuotias, eikä
hän totta puhuen ollut toistaiseksi tehnyt juuri mitään elämällään.
Nooa Notkoniitty on metka tarina kahdeksanvuotiaasta pojasta,
joka lähtee kotoaan koska haluaa nähdä maailmaa ja seikkailla. Oikeastaan Nooa
karkaa, koska ei halua ajatella niitä pahoja asioita, joita kotona on
tapahtumassa. Seikkaileminen on ensin hauskaa; Nooa kulkee läpi metsien ja kylien, ja matkalla hän
kohtaa puhuvia eläimiä, ihmeellisiä puita, liikkuvia ovia ja muita lumoavia kummallisuuksia. Kirja liikkuu jossain perinteisen sadun ja
fantasiakirjallisuuden välimaastossa. Maagisessa tunnelmassa on jotain
harrypottermaisuutta, mutta tarinan edetessä tulee ilmi muitakin viittauksia
fantasiakirjallisuuteen (mutta ei niistä sen enempää..).
Nooan karkaamiseen paljastuu kirjan edetessä seikkailua
painavampikin syy. Kotona hänen pitäisi nuoresta iästään huolimatta kyetä
kohtaamaan asioita, joiden käsittelemiseen aikuisillakaan ei aina ole keinoja.
Vaikka Nooa Notkoniitty -kirja kertookin kuolemasta, ajan
kulumisesta ja luopumisesta haikean kauniisti, en silti rohkenisi työssäni valita tätä kirjaa luettavaksi kokonaiselle
lapsiryhmälle. Kirja ansaitsee tulla luetuksi intiimisti kahden kesken. Kuolema
tai luopuminen ei kirjassa ole
luonnollisen vanhenemisen kautta tapahtuvaa vaan julmaa, vääräaikaista, riistävää
ja epäreilua. Toiveikkuudesta huolimatta kirja on surullinen.
Benji Daviesin Vaarin saari
Vaarin saari kertoo isoisän ja lapsenlapsen välisestä rakkaudesta
ja erityisestä siteestä. Lassi ja isoisä nousevat vaarin ullakolla laivan
kyytiin ja purjehtivat paratiisisaarelle, jossa aurinko paistaa ja elämä on
ihanaa. Lassi tietää, ettei saarelle kuitenkaan voi ikuisiksi ajoiksi jäädä.
Kotiinlähdön aikaan vaari kuitenkin kertookin jäävänsä saarelle. Lassin on purjehdittava
yksin takaisin kotiin. Ilman vaarin mukanaoloa tuntuu matka pitkälle ja
vaikealle, mutta Lassin onnistuu päästä perille kotiin. Kotona Lassia odottaa
viesti vaarilta, jolla on nyt kaikki hyvin.
Tarina on suurella sydämellä kirjoitettu . Se on lohdullinen kuvaus siitä miten rakkaat
ihmiset voivat olla toisilleen läheiset vaikkeivat olisikaan läsnä. Aikuinen
lukija tulkitsee vaarin saaren kuolemanjälkeiseksi elämäksi, jossa kivuille ja
vaivoille ei ole tilaa. Lapselle tarina kertoo ehkä maantieteellisestä
välimatkasta ja harvoin tapaamisesta, ehkä jonkun tärkeän henkilön poissaolosta
omassa elämässä, tai vanhuudesta ja
kuolemasta. Mene ja tiedä. Kirja on taitavasti kirjoitettu siten, että lukijan
/ kuulijan omalle tulkinnalle on tilaa.
Vaikka
tarina on suuri, kuvitus on yhtälailla oleellinen osa kokonaisuutta. Kirjaa
lukiessa tarvitaan tilaa ja aikaa kuvien tutkimiselle.
Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen
Maukka ja Väykkä ovat saaneet uuden ystävän. Pieni
päästäinen nimeltään Karhu Murhinen on muuttanut asumaan ystävysten luokse
siniseen taloon mäen laelle. Päästäisen
sydän lyö nopeaan ja elämä on lyhyt. Mutta
pienikin voi elää suuresti ja lyhytkin elämä pitää elää täysillä, kaiken mahdollisen
kokien. Tarinan edetessä Karhu Murhisen
elämä etenee lapsuuden leikeistä vanhuuden seesteisyyteen. Nopeasti sykkivä
sydän väsyy ja vanhenee ja lopulta lakkaa kokonaan lyömästä.
Vaikka kirjassa on paljon Maukalle ja Väykälle ominaista hullua
huumoria ja hassuttelua, poikkeaa Karhu Murhisen tarina muista Maukka ja Väykkä
kirjoista koskettavuudellaan. Olen lukenut Karhu Murhisen elämästä ääneen
eskareille mutta myös nuoremmille. Sopii hyvin ääneen luettavaksi.
Timo Parvela:
Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen
Kustantaja: Tammi
Kotimainen satukirja. 125 sivua.
Kustantaja: Tammi
Kotimainen satukirja. 125 sivua.