sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kauniisti kuolemasta


Nooa Notkoniitty karkaa kotoa 


(varoitus; sisältää `juonipaljastuksia` )

Hän ei enää kestänyt jäädä kotiin. Kukaan ei varmastikaan voisi syyttää häntä siitä. Ja hänen oli joka tapauksessa paras lähteä maailmalle etsimään omaa tietään. Olihan hän sentään jo kahdeksanvuotias, eikä hän totta puhuen ollut toistaiseksi tehnyt juuri mitään elämällään.

Nooa Notkoniitty on metka tarina kahdeksanvuotiaasta pojasta, joka lähtee kotoaan koska haluaa nähdä maailmaa ja seikkailla. Oikeastaan Nooa karkaa, koska ei halua ajatella niitä pahoja asioita, joita kotona on tapahtumassa. Seikkaileminen on ensin hauskaa; Nooa  kulkee läpi metsien ja kylien, ja matkalla hän kohtaa puhuvia eläimiä, ihmeellisiä puita, liikkuvia ovia ja muita lumoavia kummallisuuksia. Kirja liikkuu jossain perinteisen sadun ja fantasiakirjallisuuden välimaastossa. Maagisessa tunnelmassa on jotain harrypottermaisuutta, mutta tarinan edetessä tulee ilmi muitakin viittauksia fantasiakirjallisuuteen (mutta ei niistä sen enempää..). 

Nooan karkaamiseen paljastuu kirjan edetessä seikkailua painavampikin syy. Kotona hänen pitäisi nuoresta iästään huolimatta kyetä kohtaamaan asioita, joiden käsittelemiseen aikuisillakaan ei aina ole keinoja.
Vaikka Nooa Notkoniitty -kirja kertookin kuolemasta, ajan kulumisesta ja luopumisesta haikean kauniisti, en silti rohkenisi  työssäni valita tätä kirjaa luettavaksi kokonaiselle lapsiryhmälle. Kirja ansaitsee tulla luetuksi intiimisti kahden kesken. Kuolema tai luopuminen  ei kirjassa ole luonnollisen vanhenemisen kautta tapahtuvaa vaan julmaa, vääräaikaista, riistävää ja epäreilua. Toiveikkuudesta huolimatta kirja on surullinen.




Benji Daviesin Vaarin saari




Vaarin saari kertoo  isoisän ja lapsenlapsen välisestä rakkaudesta ja erityisestä siteestä. Lassi ja isoisä nousevat vaarin ullakolla laivan kyytiin ja purjehtivat paratiisisaarelle, jossa aurinko paistaa ja elämä on ihanaa. Lassi tietää, ettei saarelle kuitenkaan voi ikuisiksi ajoiksi jäädä. Kotiinlähdön aikaan vaari kuitenkin kertookin jäävänsä saarelle. Lassin on purjehdittava yksin takaisin kotiin. Ilman vaarin mukanaoloa tuntuu matka pitkälle ja vaikealle, mutta Lassin onnistuu päästä perille kotiin. Kotona Lassia odottaa viesti vaarilta, jolla on nyt kaikki hyvin.

Tarina on suurella sydämellä kirjoitettu .  Se on lohdullinen kuvaus siitä miten rakkaat ihmiset voivat olla toisilleen läheiset vaikkeivat olisikaan  läsnä.   Aikuinen lukija tulkitsee vaarin saaren kuolemanjälkeiseksi elämäksi, jossa kivuille ja vaivoille ei ole tilaa. Lapselle tarina kertoo ehkä maantieteellisestä välimatkasta ja harvoin tapaamisesta, ehkä jonkun tärkeän henkilön poissaolosta  omassa elämässä, tai vanhuudesta ja kuolemasta. Mene ja tiedä. Kirja on taitavasti kirjoitettu siten, että lukijan / kuulijan omalle tulkinnalle on tilaa.

Vaikka tarina on suuri, kuvitus on yhtälailla oleellinen osa kokonaisuutta. Kirjaa lukiessa tarvitaan tilaa ja aikaa kuvien tutkimiselle.



Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen




Maukka ja Väykkä ovat saaneet uuden ystävän. Pieni päästäinen nimeltään Karhu Murhinen on muuttanut asumaan ystävysten luokse siniseen taloon mäen laelle.  Päästäisen sydän lyö nopeaan ja elämä  on lyhyt. Mutta pienikin voi elää suuresti ja lyhytkin  elämä pitää elää täysillä, kaiken mahdollisen kokien.  Tarinan edetessä Karhu Murhisen elämä etenee lapsuuden leikeistä vanhuuden seesteisyyteen. Nopeasti sykkivä sydän väsyy ja vanhenee ja lopulta lakkaa kokonaan lyömästä.

Vaikka kirjassa on paljon Maukalle ja Väykälle ominaista hullua huumoria ja hassuttelua, poikkeaa Karhu Murhisen tarina muista Maukka ja Väykkä kirjoista koskettavuudellaan. Olen lukenut Karhu Murhisen elämästä ääneen eskareille mutta myös nuoremmille. Sopii hyvin ääneen luettavaksi.



Timo Parvela: Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen
Kustantaja: Tammi
Kotimainen satukirja. 125 sivua.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Uskalla olla kiltti - Pekka Töpöhäntä



Jokaisen lapsen perusoikeuksiin tulisi kuulua  mahdollisuus saada elää hyväksyttynä juuri sellaisena kuin on, ilman erilaisuudesta johtuvaa kiusaamista.  Lastenkirjallisuuden klassikoiden keskuudessa  ehkä tunnetuin kiusaamista, erilaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä käsittelevä kirja on Pekka Töpöhäntä. 

Pekka on todellakin erilainen kuin muut Uppsalan kissat; hännätön ja maalainen mutta erityisesti myös lempeä, myönteinen ja kaunaa kantamaton. Monni ei voi sietää Pekkaa ja kiusaa häntä lukuisin eri tavoin saaden muutkin katukissat kiusaamiseen mukaan. Pekka puolestaan näyttää omalla esimerkillään, että kiltti ja hyväntahtoinen voi olla rohkea ja pitää myös muiden kiusattujen puolta.

Ilkeän Monnin vanavedessä kulkevat kaksi tyhmää kissaa; Pilli ja Pulla. Pilli ja Pulla ovat riippuvaiset toisistaan ja ilman toinen toistaan ne ovatkin todellisuudessa aikamoisia pelkureita.  Luin juuri taannoin jostain viisaan lauseen, että suurin ongelma ei ole Monni, vaan kaiken maailman Pillit ja Pullat, jotka pelkurimaisesti ja populistisesti ovat yllytettävissä mihin tahansa hirveyksiin.

Ensimmäinen Pekka Töpöhäntä -kirja julkaistiin vuonna 1939, II maailmansodan ollessa käynnissä. Pekka Töpöhäntä on ns. avainromaani, eli eläinhahmoille löytyy vastineita todellisesta elämästä. Monnin on tulkittu olevan allegoria Saksalle, Hitlerille, Mussolinille ja yleisesti  akselivalloille. Hahmoille on etsitty (ja löydetty) myös vastaavuuksia kirjailija Gösta Knutssonin lähipiiristä Uppsalan ja Tukholman yliopistolta.

Entä mitä annettavaa Pekka Töpöhännällä on nykyajan lapselle?


Muutama vuosi sitten ilmestyi neljä ihka uutta Pekka Töpöhäntä –kuvakirjaa. Hännättömän kissan uudet seikkailut perustuvat Gösta Knutssonin alkuperäisiin tarinoihin. Uusi kuvitus päivittää klassikkohahmon tähän päivään.  Rakastetun kissan tarinoissa pohditaan sadun keinoin jokaiselle lapselle tärkeää asiaa eli miten tärkeää onkaan olla toisille kiltti.  Ilkeä Monni saa jälleen pitkän nenän ja Pekka selviää hurjimmistakin seikkailuista turvallisesti takaisin oman maitokupin äärelle. Näissä uusissa kirjoissa Pekka Töpöhäntä –tarinoiden ajaton viisaus ja seikkailumieli päivittyvät kielellisestikin jälleen uusille lukijasukupolville.

Kiusaamista esiintyy jo varhaiskasvatuksessa, se vain jää usein tunnistamatta.  Alle kouluikäisten lasten vuorovaikutustaidot ovat vasta kehittymässä, eivätkä lapset vielä ole omaksuneet kiusaajan, kiusatun tai peesaajan toimintatapoja. Näiden toimintatapojen ja -mallien omaksumiseen on siis varhaiskasvatuksessa se `tuhannen taalan paikka` vaikuttaa . 

Onko sinulla vinkkejä  muista hyväksi havaituista tunnetaitoja tukevista satukirjoista?

Keskusteltavaksi lasten kanssa:


Monnin, Pillin ja Pullan sekä Pekka Töpöhännän keskinäisissä väleissä on paljon aineistoa kiusaamisen käsittelyyn. Miksiköhän se Monni ei tykännyt Pekasta, miksi Monni oli Pekalle niin ilkeä, vaikkei edes vielä tuntenut kunnolla Pekkaa..  

Erityiseksi aiheen käsittelyn kannalta Pekka Töpöhäntä -tarinat tekee Pillin ja Pullan olemassaolo. Ei riitä, että kiusaamista tarkastellaan kiusaajan ja kiusatun näkökulmasta, vaan tehdään näkyväksi myös seuraajien ja hiljaisten hyväksyjien rooli.  Entäs jos Pilli ja Pulla eivät olisi auttaneet Monnia, mitä sitten olisi tapahtunut..

MLL:n lisämateriaalia aiheesta pienet lapset ja kiusaaminen:


Ladattavat materiaalit; Kiusaavatko pienet lapset -julkaisu ja Mielenlukutaitoa. Opas turvallisen päiväkotiryhmän rakentamiseen.

Ladattavat materiaalit; Päiväkotirauha -lautapeli, Kaikille kaveri päiväkodissa. Materiaalia vanhempainiltaan.

Pekka Töpöhäntä – Uskalla olla kiltti. Gösta Knutssonin alkuperäisten tarinoiden mukaan. Gummerus 2015.