perjantai 27. lokakuuta 2017



Prinsessa Pikkiriikki on mitä ihanin, tuhmin ja kiltein tyttö, joka maailmassa asustaa. Nyt sinä tietysti ihmettelet, miten voi olla tuhma ja kiltti yhtä aikaa, mutta ei se ole ollenkaan vaikeaa. Välillä voi olla ihan vahingossa tuhma, kun yrittää olla kiltti, ja niin käy Pikkiriikille varsin usein. Aikuisten määräykset kun ovat toisinaan aika sekavia ja sitten toisinaan on hauskaa olla tuhma ihan tarkoituksella, vai mitä?”

Hannele Lampelan esikoiskirja Prinsessa Pikkiriikki kertoo pikkaisen ystävän tärkeydestä,  vähän kiusaamisesta ja  paljon siitä, miten aikuiset yrittävät määrätä ja rajoittaa lasta.  Prinsessa Pikkiriikki kuvaa kivasti ja hauskasti lapsen maailmaa, jossa pääsee toteuttamaan omia ajatuksiaan ja aloitteitaan. Siellä aikuiset taiotaan himskattiin määräilemästä ja he joutuvat luopumaan omasta vallastaan.


”Olipa kerran eräs hirveän huikea prinsessa nimeltään Tuhkimo, joka oli kuitenkin sillä tavalla pikkuisen pälikkä, että se teki aina mitä muut määräsivät.”

Prinsessa Pikkiriikki ja ystävänsä Prinsessa Pöjöläinen ovat tämän ajan Onneli ja Anneli; ystävykset täynnä nykyajan tyttöenergiaa. Prinsessoja, jotka laittavat asiat tapahtumaan sen sijaan, että tyytyisivät odottamaan prinssiä ja heiluttelemaan pinkkejä hameenhelmoja. Prinsessa Pikkiriikki  on myös uuden ajan Peppi Pitkätossu. Pikkiriikki ei tyydy olemaan kiltti, reipas ja aktiivinen, vaan samalla myös varsinainen sottainen rämäpää.   Välillä on ihan ok vähän tuhmuroida ja ajatella omilla aivoilla eikä vain kiltisti hyväksyä ja ottaa vastaan se mitä aikuiset keksivätkään määräillä. Aina ei kaikki asiat mene ihan niin kuin prinsessa suunnittelee, mutta Pikkiriikki yrittää, joskus erehtyy, välillä onnistuu ja useimmiten oppii. Prinsessa Pikkiriikki on siis kuin suora kuvaus tämän päivän oppimiskäsityksestä.

Tarina on täynnä lastenhuoneen anarkiaa ja seikkailunhalua.  

Kenelle: Prinsessa Pikkiriikki ei ole perinteinen prinsessakirja eikä  lainkaan mikään ”tyttökirja”.   Oma lukijakuntani koostui 3-5 -vuotiaista lapsista. Prinsessa Pikkiriikin tarina on parhaimmillaan juuri ääneen luettuna. Kirjassa on kolme erillistä mutta yhtenäistä tarinaa. Jos jotain, niin olisin kaivannut kirjalle lisää pituutta. Nyt tarinat loppuvat heti kun on vauhtiin päästy..



Onneksi kuitenkin kirjan lopussa lupaillaan jatkoa Pikkiriikin, Pöjöläisen ja Makkarakoiran seikkailuille.
Lupauksen täyttää tänä syksynä ilmestynyt Prinsessa Pikkiriikin talvi, josta lisää toisella kertaa…..



Kansikuvat Otavan kuvapankki
Kuvituskuva; Rakkaudella, Hannele (kirjailija Hannele Lampela) Kuva; Ninka Reittu.

3 kommenttia:

  1. Uuden ajan Peppi Pitkätossu kuulostaa hyvälle. Peppi taisi olla Astrid Lindgrenin tuotannossa kaikkein normivastaisin. Peppi oli kai aikanaan uraauurtava kirjallinen hahmo lasten oikeuksien näkyväksi tuomisessa, ajatuksessa lapsuuden itseisarvosta. Olisiko ehkä Pikkiriikissä ainekset lapsen osallisuuden esiintuomiseen?
    *Kati*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peppihän sai ensin myönteisen vastaanoton. Pepin sanottiin vapauttaneen aikansa lapset arjen ja auktoriteetin paineista. Nopsaan alkoi tulla myös kritiikkiä: Peppi kuvattiin vallanhimoiseksi ja mielisairaaksi tytöksi, jonka pyrkimys asettaa aikuisten auktoriteetti kyseenalaiseksi oli lapsen sielunelämälle tuntematon asia. Astrid Lindgren vastasi kritiikkiin toivomalla, että aikuiset oppisivat kunnioittamaan lapsia ja ymmärtämään että `pikkulapsetkin ovat ihmisiä`. Aivan kuin suoraan vuoden 2016 varhaiskasvatuksen suuntaviivoista lainattua tekstiä. Lindgren ei halunnut kiinnittäytyä mihinkään tiettyyn kasvatustieteelliseen koulukuntaan, mutta piti osuvana lastenpsykologien Peppi-tulkintaa miten aikuisten ei tulisi tukahduttaa lasten vapautta vaan oppia ymmärtämään lapsen luonnetta ja tarpeita eri kehitysvaiheissa. Kyllä Prinsessa Pikkiriikki selvästi on Pepin kanssa samaa sukulinjaa :)

      Poista
  2. It is situated alongside the Delaware River in Philadelphia, with the official handle 우리카지노 1001 N

    VastaaPoista