Taas yksi lastenkirjablogi - miksi?

Lastenkirjallisuus on lastenkulttuurin muodoista ehkä kaikkein aikuisvetoisinta. Lapsille tarkoitetut kirjat ovat lähes poikkeuksetta aikuisten kirjoittamia, mutta yhtä lailla myös aikuisten lukemia, valitsemia, markkinoimia, kustantamia, ostamia, sensuroimia, arvostelemia ja tutkimia. Yksittäisen kirjan tie lapsen käteen tai korviin kulkee monen eri aikuisen tekemän valinnan kautta.  Aivan erityisesti homma toimii näin vielä lukutaidottomien lasten osalta.

Suomessa julkaistiin viime vuonna yli 1200 lasten- ja nuortenkirjaa. Tästä määrästä oli tekstitettyjä lastenkirjoja vajaa 300 ja kuvakirjoja vajaat 500 kpl. Lastenkirjojen määrä on ollut viime vuodet tasaisessa nousussa. Markkinoiden kokoon suhteutettuna Suomessa julkaistaan siis vuosittain paljon uutta ja laadukasta kotimaista tai käännettyä lastenkirjallisuutta.

Kirjassa

Viime vuosina lastenkirjallisuuden aiheina ovat näkyneet vahvasti muuallakin yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä olevat aiheet, kuten ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu sekä tasa-arvo ja erilaisuuden kohtaaminen. Yhteiskunnallisten aiheiden rinnalla lastenkirjallisuudessa elää vahvana myös mielikuvitukseen ja perinteisiin satuihin pohjaava kirjallisuusperinne sekä tunteisiin ja hyvinvointiin liittyvät tarinat. Lastenkirjallisuus on reagoinut myös viime aikoina voimistuneeseen huoleen lukemisen harrastamisen vähenemisestä. Viime vuoden yhtenä teemana näkyi kirjojen, sanataidekasvatuksen, lukemisen merkityksen sekä lukemaan innostamisen keinojen esille tuominen lastenkirjoissa. Ajan ilmiöt ja kulloinkin pinnalla olevat asiat näkyvät lastenkirjoissa nopealla sykkeellä.

Kirjasta

Mutta vaikka lastenkirjojen tarjonta ja sisältö on monipuolistunut ja yhteiskunnallisen muutoksen asettamiin haasteisiin on sisällöllisesti kyetty vastaamaan, tuntuu keskustelu lastenkirjoista sekä yleinen lastenkirjatieto olevan ennemminkin vähenemässä. Vaikka lastenkirjojen määrä kasvaa, keskittyvät julkisuus ja myyntiluvut yhä harvempien kirjojen osalle. Yli miljoonan alaikäisen lapsen ympärillä olevat aikuiset – vanhemmat, isovanhemmat, kummit, opettajat, hoitajat – muodostavat miljoonissa käyttäjissä mitattavan joukon lastenkirjatiedon potentiaalisia käyttäjiä. Lastenkirjatiedolle olisi siis markkinoita.

Onnimanni-lehti selvitti alkuvuonna, miten lastenkirjat saivat vuonna 2017 näkyvyyttä suomalaisissa aikakauslehdissä. Tulokset olivat karua luettavaa; useimmissa tutkituissa aikakauslehdissä (ns. perhelehdet mukaan lukien) lastenkirjoista ei löydy toimituksellista materiaalia lainkaan tai vain hyvin vähän. Silloinkin, kun lastenkirja mainitaan toimituksellisessa aineistossa saa se tavallisimmin ainoastaan parin rivin mittaisen miniesittelyn lehden makasiinityyppisillä kokoomasivuilla. Monissa aikakauslehdissä lastenkirjat näkyvät ainoastaan joululahjavinkkeinä. Toimitukselliset maininnat myös kerääntyvät niille lastenkirjoille, joita eniten mainostetaan.  Ei tunnu kovinkaan kaukaa haetulta ajatukselle, että lastenkirja saa Suomessa huomiota, kritiikkiä ja arviointia vain jos sillä on ison kustantajan isoa markkinointibudjetti ja tähtäin joululahjamarkkinoissa.

On olemassa vaara, että kun lastenkirjallisuudesta kirjoitetaan yhä vähemmän ja suppeammin, kohdistuu kysyntä (tarjonnasta huolimatta) yhä voimakkaammin vain muutamaan hittikirjaan. Niitä muutamia vuotuisia hittikirjoja sitten kääritäänkin jouluna lahjapaketeista monessa lapsiperheessä. Monet hyvät, uudet lastenkirjat jäävät huomiotta ja löytämättä lukijoita. Toisaalta lastenkirjallisuustiedon vähentyessä on vaarana myös muodostua käsitys, että kaikki julkaisukynnyksen ylittänyt uusi lastenkirjallisuus olisi jollainlailla erinomaista ja hyvää tai kaikille kohderyhmään kuuluville lapsille sopivaa luettavaa. Näinhän asia ei suinkaan ole. Muun kirjallisuuden tavoin julkaisujen taso vaihtelee lastenkirjallisuudessakin hyvin erinomaisesta surkeaan.  Kaikki ei myös sovi kaikille, aikuislukijoiden tavoin ovat lapsetkin  lukijoina hyvin heterogeeninen ryhmä.

Kirjaan

Tarvitaan siis lisää lastenkirjatietoa ja näkyvyyttä lastenkirjoille; foorumeja lukijoiden kirjavinkeille ja lukukokemuksille, kirja-arvioita ja kritiikkiä. Tarvitaan ääntä kirjoista ja kirjojen luomista mahdollisuuksista. Vaan  miten ?

Lastenkirjojen kohdalla aika on tainnut ajaa ohi perinteisistä lehdissä julkaistavista kirja-arvosteluista. Sanoma- tai aikakauslehden toimitukseen lähetetyn arvostelukappaleen perusteella tehdystä kirja-arvostelusta puuttuu sitä paitsi käyttäjän eli lapsen kokemus. Uusissa joustavissa medioissa lastenkirjatieto on tarkemmin kohdennettavissa kuin vanhoissa massoja tavoittelevissa julkaisuvälineissä. Uusien medioiden vahvuutena on myös mahdollisuus lukukokemuksien jakamiseen...Siksi taas yksi kirjablogi.